maanantai 23. helmikuuta 2015

Lattia

Kellomäen kotonamme on vanha lautalattia läpi koko asunnon kylppäriä lukuunottamatta. Lattia on tällä hetkellä muistaakseni aika kulunut, joskus aikoinaan ruskeaksi maalattu ja kauttaaltaan uuden pinnan tarpeessa. Lattialautoja tuskin tarvitsee vaihtaa, mutta pinta hiotaan ja käsitellään uudelleen vaaleaksi.

Olen tässä joutessani yrittänyt perehtyä erilaisiin lautalattian käsittelymenetelmiin ja tehnyt pientä vertailua ja lopulta rajasin lattian käsittelyvaihtoehdot kahteen: vahaus ja maalaus. Vahaamalla saadaan kaunis mattapinta niin, että puunsyyt voivat jäädä näkyviin. Maalaus on taasen talon alkuperäiselle aikakaudelle ominaisempi tapa käsitellä lattiat. Joistain kohdista alkuperäinen maalaus on vielä tallellakin.

Itse olen kallistunut vahvasti maalatun lattian puolelle. Olen aina ihaillut vanhojen puutalojen peittomaalattuja lautalattioita. Niissä on jotain erityistä tunnelmaa ja itse en ainakaan pahastu jos maalatussa lattiassa on pieniä kolhuja ynnämuita elämän jälkiä. Kuuluu tyyliin. Maalin väristä olen aika varmasti päätymässä vaalean harmaaseen. Siis hyvin vaalean harmaaseen. En halua aivan hohtavan valkoista lattiaa, joten vaalean harmaa sopii paremmin kuin hyvin.

Kuva: Tikkurila
Meinataan (ainakin toistaiseksi) suorittaa lattian käsittely itse. Jännä nähdä, miten kaunis siitä lopulta saadaan. Tikkurilan kuvan mukainen sävy on aika lähellä sitä, mitä haetaan. Muistaakseni myös alkuperäinen maalisävy on ollut vastaavaa luokkaa, ehkä vähän tummempi.

Ei sen enempää. Näillä mennään.

Ei kommentteja: